pika katsaus
Jep siitähän on jo kuukausia kun eka postaus oli julki... Syynä tähän hiljaisuuteen on ettei ole ollut konetta ja inspiraatiota istahtaa kirjoittamaan. No mutta asiaan, tämän lyhyen ajan sisällä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Iines saanut jonkin aivan käsittämättömän kohtauksen, kehässäkin pyörähdetty, kilparadoilla ja möllikokeessakin kerettiin pyörähtää.
Aloitetaan ensimmäisestä eli meidän toko mölleistä. Sijoitus oli 8/10 ja koiraa hajut vei... En voi muuta sanoa kuin hurjasti reeniä ja viretilan kohotusta.
5.5 herätys olikin jo kuuden aikoihin ja nokka kohti Kuluntalahtea, jossa tapahtuisi auton vaihdos. Sieltä sitten YlivieskaanRN Mukana meiltä oli Iines, Tarmo ja Raisa. Autossa mukana oli myös 3 naista ja heillä oli sitten omia koiria mukanaan. Kaiken kaikkiaan pakettiautossa kohti Ylivieskaa matkusti 5 naista ja 7 koiraa. Iines sai ensimmäisen SA:aan, vara sert ja oli pn4. Nii että mitäs v..... SUURI kiitos Juha Putkoselle tästä. Raisa sai ensimmäisen sertinsä ja Leijonan kuvatus ei sitten nostanut häntäänsä ja siitä syystä viiminen serti jäi saamatta...
mikä rotta...
Siitä viikon päästä kävimme pyörähtämässä BH-kokeessa katsomassa ja kesken kaiken kokeen lähdin pyörähtämään mätsäriin. Siellä Iines oli PUN- , mutta kaverini pärjäsivät hienosti.
pahoittelut etten ole rajannut enkä käsitellyt kuvia
Jossain vaiheessa kävimme hyppäämässä parit startit epiksissä ja niistä molemmista hylsyt, vika ohjaajassa. Viikko sitten kävimme toisissa agimölleissä ja radoilta 5,0 ja 0! Oltiin kolmansia. Kyllä me ollaan kehitytty tuossa lajissa huimasti voin itse sanoa sen valehtelematta.
Kaiken tämän keskellä Iines sai yksi ilta hyvin kummallisen kohtauksen. Koira oli tosi nuutunut ja ulkonakin ei edes hälyttänyt ohi menevästä naapurista. Normaalisti ensimmäinen joka siitä ilmoittaa.... Siinä vaiheessa todettiin äidin kanssa, että nyt oikeasti on jotain vialla, mutta mitä.... Minulla näissä tilanteissa ajatukset alkaa vilistä ja pelko pahimmasta vain kasvaa ja kasvaa. Oireet viittasivat vahvasti mahalaukun pyörähtämiseen. Laitettiin suolaa kurkkuun, että saataisiinko koira oksentamaan ja siinä samalla koira kusi alleen ja ei pysynyt enää pystyssä omin jaloin. Sillä välin kun äiti soitti missä lähin päivystys on minä rauhoittelin koiraa. Sitten minut valtasi iso helpotus ja onnellisuus, koira oksensi iiison lastin ruokaa. Oksennuksessa ei näkynyt mitään poikkeavaa ja sinä päivänä ei ollut tapahtunut mitään poikkeavaa ja ei edes käyty lenkillä. Koiran olo parani ja koko ajan mentiin parempaan päin. Aamulla koira oli kuin entinen, tuli aamulla herättelemään minua istumalla vatsan päällä nuolemalla... Sama vanha rotta se oli<3 Toivotaan ettei tällaisia tulisi jatkossa.
Näin nopea katsaus mitä meille on sattunut ja tapahtunut. Pahoittelen tämän postauksen sekavuutta, mutta toivottavasti olette nyt hieman kärryillä missä mennään. Nyt kera kuumotuksen odottelemme lauantaina olevaa agi kisaa, joissa korkkaamme meidän viralliset:0 Aika kuluu nopeaa vaikka se ei aina tunnu siltä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti